tiistai 16. tammikuuta 2018

Uuteen vuoteen käynnistys tuttuun tapaan Lohjalla

Aika pitkä tauko on ollut Patsaanmetsästäjän blogissa. Joulukuu meni lähinnä musiikkiaiheisia tekstejä rustaten eikä patsaita tullut kuvattua ollenkaan. Nyt on kuitenkin vuosi vaihtunut ja voidaan taas palata taiteiden pariin, onhan kevät jo pian täällä.

Kuva: Markus Lohi

Lähdin jo neljättä kertaa Lohjalle rokkilätkäturnaukseen. Tällä kertaa olin varma, että kerrasta tulee viimeinen, joten pyysin kuskin hakemaan minut kortteeristani jo aikaisin lauantaiaamuna, jotta ehtisimme Lohjan keskustassa kuvaamaan muutamat sielläolevat pystit.

Kurvasimme kohti Lohjan kirkkoa ja etsimme parkkipaikan. Aivan kirkon lähistöllä on Lohjan suuren miehen, Johannes Virolaisen, muistomerkki.

Lohjan sivuilta:

"Nora Tapperin vuonna 2004 suunnittelema muistomerkki koostuu kolmesta kivipaasista, jotka edustavat valtioneuvos Johannes Virolaisen uraa, yksityiselämää sekä kaipuuta takaisin Karjalaan. Edesmenneen Johannes Virolaisen maatila, Vironperä, sijaitsee Lohjalla lehtomaisemassa pähkinäpuiden, tammien ja vaahteroiden keskellä. Vironperä toimii kotimuseona, johon tehdään opastettuja yleisökierroksia."




Vihannes Jorolaisen kuvaamisen jälkeen siirryimme kirkkomaalle ja etsimme sieltä mahdollisia kuvauskohteita. Vain muutama kiveenhakattu reliefi löytyi ja kauempaa katsottuna sankarihauta-aluekin oli näin patsaanmetsästyksen kannalta tylsän tavallinen leveine graniittipaasineen ja risteineen.


Päätimmekin siirtyä listalla eteenpäin. Kun nyt kuvia katsellessani ja tietokantoja tutkiessani huomasin, että siellähän pitäisi kalmistossa olla mm. Essi Renvallin ja Ville Vallgrenin tekemiä muotokuvia, tuli selväksi ettei Lohjaa olekaan vielä kuvattu loppuun.

Kirkkomaan portista kun kävelee vähän matkaa, löytyy Anttilan koulun ja sen yhteydessä olevan Laurentius-salin edustan puistosta erinomaisen hauska Veikko Haukkavaaran patsas nimeltään Kaverukset vuodelta 1983. Nykyiselle paikalleen veistos on sijoitettu vuonna 1987.




Olen jo usein kehunut Haukkavaaran töitä eikä tämä tee poikkeusta. Aivan mainiot ilmeet sekä pojalla että pollella. Lisäsäväyksen antoi tuo tuikku, joka oli hevosen suussa. Meiltä löytyi tulitikut ja saimme tulen sytytettyä. Olisi hauskaa nähdä miten liekki valaisee pimeässä. Nyt sammutimme tuikun kuvauksen jälkeen.

Lohjan museo sijaitsee Iso-Pappilan mailla ja suuntasimme sinne. Pihamaalla on Robert Boldtin rintakuva.

Torsti Salosen sivuilta:

"Robert Boldt (6.1.1861 - 26.6.1923) perusti Suomen ensimmäisen kotiseutuyhdistyksen Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät 24. maaliskuuta 1894. Häntä pidetään syystä maamme kotiseutututkimuksen ja -työn uranuurtajana. Boldtin kytki Lohjaan kiinnostus seudun luontoon sekä Paloniemen kartanosta löytynyt aviopuoliso Signe Granstedt. Boldt oli myös perustamassa kotiseututyön maakunnallisia ja valtakunnallisia yhteistyöelimiä. Hän toimi Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävien sihteerinä vuosina 1894-1913 ja puheenjohtajana 1914-1917.

Robert Boldtin ystävä ja opettajatoveri taiteilija Theodor Schalin oli vuonna 1915 tehnyt Boldtista kolme kipsistä rintakuvaa, joista yksi tuli Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävien omistukseen. Yhdistys teetti vuonna 1960 kuvasta pronssivaloksen ja Lohjan Kivenhakkaamo valmisti sille jalustan Vehmaan punaisesta graniitista. Robert Boldtin syntymän 100-vuotispäivänä 6. tammikuuta 1961 rintakuva paljastettiin Kirkkokentän seurakuntatalon puoleisessa puistoneliössä. Muistomerkki joutui useasti ilkivallan kohteeksi ja vuonna 1992 rintakuva varastettiin. Lohjan kaupunki teetti alkuperäisestä kipsityöstä uuden valoksen ja muistomerkki pystytettiin uudelleen rauhallisemmalle paikalle Lohjan Museon puistoon, jonne se hyvin sopii, sillä Robert Boldt oli myös Lohjan Museon perustaja."





Pappilan puutarhassa on Matti Peltokankaan tekemä pronssiveistos Muoto vuodelta 1989.



Siinä olivatkin sitten tämänkertaisen Lohjan-reissun saaliit. Ensi kerralla (ehkä vuoden päästä) vuorossa tarkempi kalmiston kierros sekä mahdollinen piipahdus Virkkalaan, jossa pitäisi olla parikin muistomerkkiä.

Ennen kuin päätän tämän raportin, laitan tähän perään vielä Lohjan ehkä suurikokoisimman veistoksen, Matti Peitson suunnitteleman Vuorimiehen, koska en muista olenko sitä aiemmin missään tekstissä esitellyt.

Lohjan sivuilta:

"Muistomerkki Vuorimies on pystytetty Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät ry:n aloitteesta pitkäaikaiset perinteet omaavan lohjalaisen vuorityön ja kaivosmiehen kunniaksi. Martti Peitson suunnittelema pronssiveistos on vuodelta 1974."


Ja loppuun vielä tätä reissua edeltäneen illan eli perjantain yksinäinen saalis Helsingistä, ravintola Vltavan seinässä olevasta Lastensiirrot 1939-45 -muistolaatasta. Sen on veistänyt vuonna 2008 Anna Jäämeri-Ruusuvuori. Lisätietoa paljastustilaisuudesta voi katsoa täältä.


Sellainen oli vuoden ensimmäinen patsaanmetsästysreissu. Seuraava saalisretki tehtiinkin heti sunnuntaina, mutta siitä lisää seuraavassa päivityksessä. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

1 kommentti:

  1. Olipas Lohjalla komeita veistoksia! Erityisesti tuo Haukkavaaran heppa ja poika oli minun mieleen. Ihana tyyli, hauskan lapsellinen (lapsellinen positiivisessa merkityksessä). Boldtin pää on sijoitettu hyvään paikkaan, ainakin kuvien perusteella: rauhallinen tausta. Eka kuva on kanssa tosi hyvä! :D Kiitos taas raportista pitkästä aikaa.

    VastaaPoista