perjantai 10. marraskuuta 2017

Syyslomalla piipahdettiin Forssassa

Forssa, Tyykikylä. Hieno paikka pikku vierailulle. Sopivasti matkalla appiukon luokse Karkkilaan.

Lähdimme reissuun perjantaina sankan sumun ympäröimänä. Ensimmäinen etappi oli välillä Tampere-Urjala. Vaimo ja lapset olivat tämän pätkän jo kerran suhanneet ja hyväksi havainneet. Matkalla näytti, että olemme jonkin verran myöhässä, mutta lopulta olimme perillä Urjalassa vain pari minuuttia aikataulusta jäljessä.


Urjalassa meidän jatkoyhteys olikin jo odottamassa ja ensimmäinen bussi pääsi matkaan kohti Turkua. Forssan-bussin kuljettaja olikin oikea palveluammattilainen. Ei hymyä, ei sanaakaan. Ei muuta kuin kuitit kouraan ja kaasu pohjaan. Kiva, että tuli sentään ruuman luukun avaamaan, saimme tavarat sinne ja mukaan matkaan.

Tuo pienenpieni kupru ei kuitenkaan häirinnyt matkantekoamme ja reissu sujuikin erittäin mukavasti. Sekä lapset että aikuiset nauttivat. Pääsimme hienosti aina päätepysäkille saakka. Jäimme odottelemaan pappaa linja-autoaseman kulmalle. Sumu oli hälvennyt - ainakin toistaiseksi - ja aurinko paistoi. Forssan torille alkoikin kokoontua mukavankokoinen porukka paikallisia pultsareita.

Otin kameran kainaloon ja kipitin torin toiselle laidalle patsaita kuvaamaan. Ensimmäisenä vuorossa oli Aukusti Veuron vuonna 1912 veistämä Istuva tyttö, joka on kuin Kööpenhaminassa sijaitseva kuuluisa Pieni merenneito -patsas. Veuron teos on vuoden vanhempi kuin Edvard Eriksenin, mutta niitähän on voitu tehdä samaan aikaan, paljastus vain on tapahtunut eri aikaan. Eihän Forssan patsastakaan ole omien tietojeni mukaan tuona vuonna sinne paljastettu. No, tutkitaan ja hutkitaan asiaa.



Siinä istuvan tytön vieressä läheisellä kumpareella on Kehrääjätyttö, joka on Viljo Savikurjen teos. Se on vuodelta 1957. Savikurjen tunnetuimpia teoksia ovat Helsingissä entistä hotelli Hesperiaa vastapäätä oleva Sokerityttö.



Kehrääjätyttö on hieman samanlainen veistos kuin Veuron Verkonkutoja, josta kerroin tässä päivityksessä. Tuolta näet myös mitä muita patsaita tuolloin Forssassa kuvasin.

Torilta lähdin tois puol jokkee eli menin Loimijoen yli, hotelli Koskenniskan ohi ja siinä hetsillään onkin patsas nimeltä Mylläri. Patsas on vuodelta 1967 ja sen on veistänyt Tampereelle useita veistoksia tehnyt Unto Hietanen. Hänen oman osionsa voit lukaista täältä!



Aurinkoinen keli oli kiva, mutta aiheutti pieniä kuvaamisongelmia, koska valopallo loimotti juuri patsaiden takaa, matalalta. Ja sopivasti kaikkien patsaiden rintamasuunta oli länteen.


Näiden kolmen patsaan jälkeen tuli pieni tauko, joka vietettiin riemukkaasti Vesihelmessä polskien. Uintireissun jälkeen söimme Martinassa, jossa olikin hyvät pöperöt. Lapsille pizzaa ja aikuisille kanaburgerit. Vissyt tosin jäivät saamatta.

Sen jälkeen hurautimme etsimään vielä paria veistosta. Jätimme tällä kertaa väliin Heikki Häiväojan graniittisen Ihmisen hyväksi -veistoksen, joka on työväentalon edustalla, ja ajoimme suoraan Kuhalan koulun pihaa kohti. Siellä koulun seinustalla on Aukusti Veuron tuttu veistos, joka täällä Vorssaas tunnetaan nimellä Vasikkaa juottava. Samaisen patsaan isompi valos on Hämeenlinnassa taidemuseon edustalla ja nimellä Vasikanjuottaja. Hämeenlinnassahan kävimme syyskuun alussa ja sen raportin voi lukea täältä!




Koululta ajoimme vielä vanhan kutomon alueelle, jossa nykyään on ainakin yksi hypermarket. Kiersimme vanhan kutomon, enkä tällä kertaa havainnut kutomon pääsisäänkäyntiä, jonka yläpuolella on Walter Runebergin tekemä August Borgströmin muotokuvareliefi. Se jäi siis ensi kertaan. Sen sijaan löysin kyllä kutomon toiselta puolelta Viktor Janssonin Kalapoika-suihkukaivopatsaan. Vedet oli altaasta jo poistettu, mutta poika ja kala olivat paikoillaan. Tämä Janssonin veistos on vuodelta 1935.





Aika hyvä saalis tällä reissulla! Viisi kuudesta tavoitteena olleesta patsaasta/veistoksesta tuli kuvattua. Tai seitsemästä, jos tuon Häiväojan graniittityön laskee mukaan.

Forssaan jäi siis vielä yksi Runeberg, yksi Häiväoja, kaupungintalolla olevat Veurot sekä kaikki ne, joita en ehtinyt näkemään edellisellä hautausmaakäynnillä. Onneksi matka täältä Tampereelta ei ole lopulta pitkä.

Loppuun vielä tunnelmakuvia Karkkilasta:











Siihen päättyivät reissuraportit tältä erää. Seuraavaksi vuorossa jotain muuta, ehkä voisi pitkästä aikaa julkaista jutun jostakin kuvanveistäjästä.

1 kommentti:

  1. Olipas tämäkin antoisa reissu ja tosi kaunis ilma (vaikka kuvien kannalta hankala). Ei välttämättä ajattelisi, että Forssassakin on näin paljon patsaita, mutta osoittautui, että sehän on varsin viehättävä pieni kaupunki patsaineen kaikkineen. Erityisesti vesielementin ympäröimät patsaat ovat viehättäviä (Istuva tyttö ja Kalapoika). Kiitos taas tästä!

    VastaaPoista