tiistai 5. heinäkuuta 2016

Hellettä ja kaatosadetta - ja hurja määrä patsaita Helsingissä, osa 2

Työpäivän jälkeen oli aika päästää Patsaanmetsästäjä irti - oikein kunnolla! Aloitin hommat lähtemällä Fredaa pitkin etelään. Siellä olisi monta sellaista kohdetta, joita ei ollut aiemmin tullut tutkailtua. Ihan ensimmäisenä päätin kuitenkin kuvata Kampintorin kohtauspaikan, onhan siinä tiilimökin päällä kaksi karhuveistosta. Tekijä ruotsalainen Ernst Billgren, nimi Kohtauspaikat ja vuosiluku 1998. Harmi vaan, etten tajunnut tutkia tätä teosta tarkemmin, enkä siis käynyt Malminkadun osuuden luona lainkaan.



Fredan ja Lönkan risteyksessä olevan talon seinässä on Kimmo Pyykön tekemä muistolaatta Feliks Olamon kunniaksi. Olamo oli rakennusmestari, joka rakennutti ja omisti tämän talon (jota myös Olamotaloksi kutsutaan). Hän muutti itse taloon vuonna 1927.



Lönnrotinkadulta yritin löytää Kari Huhtamon tekemää aulaveistosta, mutta se lienee lähtenyt aikoinaan omistajansa Unileverin mukana pois.

Kävelin sitten Legacy Tattoon tiloihin ja jutustelin hetkisen lankomiehen kanssa niitä näitä, kunnes lähdin taas liikenteeseen. Jonkinlainen ruokapaikka oli tavoitteena löytää, mutta ensin löytyi jokunen patsas. Annankadun ja Bulevardin risteyksessä on kulmauksessa isot "enkeliatlantit" ja sivuseinillä pienemmät kasvokoristeet. Näiden tekijöistä ei ole tietoa.



Ikävä kyllä en löytänyt Bulevardin varrella, numerossa 7, aiemmin olleita (tai ehkä vieläkin ne siellä ovat) Emil Filénin reliefiä Äiti, lapsi ja mies sekä suihkukaivoveistosta Merenneito. Ne ovat aiemmin olleet vakuutusyhtiö Varman omistuksessa, mutta kun ei sitä Varmaa siinä ole enää vähään aikaan ollut, niin ehkäpä ovat ottaneet taiteet mukaansa.

Vanhan kirkon puistosta eli Ruttopuistosta löysin kolme uutta teosta, joita en ollut aiemmin pysähtynyt kuvaamaan. Ensimmäinen niistä on Gunnar Finnen ja J.S. Sirénin yhteistyönä valmistunut Sisällissodassa kuolleiden saksalaisten hautamuistomerkki, vuodelta 1920.



Aivan tuon muistomerkin vieressä on Elias Ilkan ja Erik Bryggmanin yhteistyö Helsingin sankaripatsas, joka on likimain samanlainen kuin vieressä oleva sakemannien muistomerkki.



Vielä yksi paasi kaiverruksineen ja koristeineen piti käydä katsomassa, eli Into Saxelinin punagraniitista veistämä Vironkävijäin muistomerkki vuodelta 1921. Tässäkin muistomerkin valmistuksessa ja suunnittelussa oli mukana arkkitehti J.S. Sirén.


Tuosta Vironkävijäin muistomerkistä on mielenkiintoinen taustatieto kerrottavaksi: sekä Helsingin taidemuseo että J.S. Sirénin arkkitehtuurista kertova nettisivusto sanovat tämän täysin varmasti Into Saxelinin kanssa tehdyksi yhteistyöksi. Mutta Yrjö Liipolan sankaripatsaista kertova kirja (A. Tuomisto, 2007) sanoo tämän olevan Liipolan aikaansaannos. Kirjassa oli arvioitakin aiheesta silloin kun muistomerkki on pystytetty. Kumpi on oikeassa? En tiedä. Kaiken lisäksi löysin Facebookista sivuston, jossa kerrotaan Saxelin-Sirén-kaksikon veistämästä muistomerkistä, mutta se sijaitsee Hietaniemen hautausmaalla. Asia vaatii selkeästi selvittämistä, kerron siitä sitten myöhemmin, jos vain muistan.

Jatketaan reissua. Ruttopuistosta menin vanhan kirkon takana sijaitsevan Elias Lönnrotin muistomerkin luo ja otin siitä jokusen uuden valokuvan ja tutkailin yksityiskohtia. Aiemmin oli jäänyt vasemmassa sivussa oleva Antero Vipusen pää kuvaamatta. Aikamoinen monumentti tämä Emil Wikströmin veistämä muistomerkki. Wikströmin oma esittely on luettavissa täällä.



Näiden kuvailujen jälkeen oli ruokailun aika. Löysin viihtyisän vegepaikan Annankadulta, porttikongin takaa sisäpihalta. Siellä on aiemmin sijainnut Frenckellin kirjapaino, mutta tuosta paikasta ei ole jäljellä enää kuin kongin seinässä lukeva teksti KIRJAPAIN. Burgeri ja bataattiranet olivat herkullisia, mutta hinta oli ehkä vähän liian kova: burgeri 14 eukkaa ja ranet vielä 4 eukkaa päälle.


Safkan jälkeen lyllersin alas Simonkadun mäkeä ja yritin vielä etsiä Forumista sitä Tukiaisen häkkyrää. Kun en löytänyt, menin Manskun yli Virgin Oilin terassille kaveria moikkaamaan. DJ Punis hoitelee jälleen tänä kesänä Virginin terassin musaviihdykkeet, menkäähän sankoin joukoin paikalle nautiskelemaan. Saattaapi soittaa myös paikalla olleen "Myyrmäen laulavan talonmiehen" Tom Eklundin uuden singlen.


Eiköhän tähän ole hyvä päättää kakkososa, ettei tule liian isoa pakettia kerralla. Huomenna jatkuu...

1 kommentti:

  1. Ruttopuiston muistopalikat ovat aika tylsiä, mutta plussaa siitä, että niiden ympäristö on pidetty siistinä eivätkä ne ole piiloutuneet pusikoiden alle. Ihan tyylikkäitä siis.

    Lönnrot on kyllä huima! Yksityiskohtaa ja krumeluuria riittää.

    VastaaPoista