sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Eläinpatsaat - osa 1

Moni patsasmaakareista on urallaan tehnyt ainakin yhden eläinaiheisen teoksen. Joku on luonut koko uransa eläimistä kertovilla veistoksilla. Koska suurin piirtein tärkeimmät patsasmaakarit alkavat olla jo paketissa ja esiteltyjä, on aika kerätä joitakin erityisaiheita nippuun ja sitä kautta saada näkyville myös sellaisten kuvanveistäjien luomuksia, joille ei riittäisi omaa päivitysosuutta.

Aiemminhan tein tällaisen norjalaisista patsasmaakareista ja kotimaisista urheiluaiheisista patsaista (joihin muuten tuli yksi lisäys). Nyt vuorossa on ensimmäinen osa eläinaiheisista patsaista.

Jussi Mäntynen teki siis urallaan monen monta eläinpatsasta ja niistä kerroin tarkemmin miehen omassa osiossa. Tuon päivityksen jälkeen onnistuimme vihdoin piipahtamaan Kallion Karhupuistossa nappaamassa sympaattisesta mesikämmenestä kuvat. Koko puistolle nimen antanut veistos tunnetaan nimellä Mesikämmen muurahaispesällä.

Helsingin taidemuseon nettisivuilta:

"Muinaisen Suomen toteemieläin karhu on kuvattu niska köyryssä muurahaiskeon päällä. Veistoksen jyhkeys ja tyylitelty, mutta pohjimmiltaan realistinen ilmaisu vaikuttavat koko ympäristöön. Anatominen tarkkuus yhdistyy luonnonmukaiseen sommitelmaan. Teos viestii voimaa ja omanarvontunnetta. Veistoksen materiaali on punaista graniittia. Veistos paljastettiin 1931."






Samaisella reissulla bongasimme Ruskeasuolta Pirkko Nukarin teoksen Kurki on laskeutunut, joka on vuodelta 2003, sekä saman tekijän Hanhiparven, joka sijaitsee suht uusien tornitalojen välisellä aukealla Sörnäisten rantatien ja Hämeentien välisellä Lintulahden asuinalueella.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Helsingin kaupungin taidemuseo tilasi kuvanveistäjä Pirkko Nukarilta veistoksen uuteen asukaspuistoon, joka kunnostettiin Mannerheimintien ja Keskuspuiston väliselle alueelle Ruskeasuolla. Kuvanveistäjä Nukari tunnetaan erityisesti lintuaiheisista veistoksistaan ja hänen mielestään erityisesti kurki sopisi hyvin uuteen puistoon, koska kurjet viihtyvät soilla. Nimestä voisi päätellä, että myös Ruskeasuo on mahdollisesti ollut kurkien suosimaa aluetta ennen kaupungistumista. Kurki on 1950-luvulla perustetun Ruskeasuo-seuran tunnuseläin, vaikka taiteilija ei tätä tiennytkään töihin ryhtyessään."






Omasta mielestä teoksen lintu näyttää enemmän joutsenelta, mutta lähempi tarkastelu paljastaa kyllä kyseessä olevan kurjen.

Hanhiparvesta taidemuseo kertoo näin:

"Lintulahden aukiota vartioi luonnollisen kokoinen Hanhiparvi -veistos. Mallina on ollut kesy kotihanhi. Taiteilijan mukaan hanhet ovat hyviä vahteja, koska niiden ääntelystä voi heti huomata, jos pihalla tapahtuu jotain erikoista!"






Yksi Helsingin vanhimmista julkisista taideteoksista sijaitsee Korkeasaaressa. Italialaisen Constantino Pandianin veistämä Pukki lienee suurimmalle osalle eläintarhassa käyneistä tuttu, mutta silti vieras. Ainahan se on siinä ravintolan edustalla seisonut, mutta useimmiten jäänyt sen ympärillä käyskentelevien ja kovaa mekkaalaa pitävien koreiden riikinkukkojen varjoon.

Helsingin Taidemuseon sivuilta:

"Valtioneuvos J.J. Pippingsköldin perikunta lahjoitti Pukki-veistoksen Helsingin kaupungille 1892. Veistos on alunperin ostettu Pariisin 1889 maailmannäyttelystä. Teoksen materiaali on pronssia ja se edustaa viime vuosisadan realistista veistostyyliä.  Taiteilija Constantino Pandiani syntyi Milanossa 1837."




Yksi maamme tunnetuimmista taideteoksista on varmasti kauppatorin kulmauksessa sijaitseva Havis Amanda, "Manta", joka aina vappuaattona saa päähänsä ylioppilaslakin. Tässä vaiheessa varmaankin moni miettii, mitä ihmettä "Mantalla" on tekemistä eläinaiheisten patsaiden osiossa? Suihkukaivoveistoksen kehällähän sijaitsee neljä hyljettä eli oikeasti merileijonaa, joiden suista suihkuaa vettä. Siinä se helppo syy, usein nuo hylkeet jäävät tyystin unholaan kyseistä patsasta ajatellessa.

Wikipediasta:

"Havis Amanda on kuvanveistäjä Ville Vallgrenin Pariisissa vuonna 1906 muovailema pronssipatsas ja suihkulähde Helsingissä Kauppatorin laidalla. Alkuperäiseltä nimeltään se on Merenneito. Patsas symboloi merestä nousevaa Helsinkiä. Suihkulähdekokonaisuudessa on naisfiguurin lisäksi neljä altaan reunustaa kiertävää merileijonaa sekä vettä suihkuttavia kaloja. Veistososat ovat pronssia ja allas punaista rapakivigraniittia. Altaan suunnittelija on Eliel Saarinen. Veistos on Helsingin suosituin ja tunnetuin taideteos. Vappuna patsas on ylioppilaiden juhlinnan keskipiste, kun se pestään ja lakitetaan."


Havis Amandan veistäneen Ville Vallgrenin oma osio on työn alla. Ehkä jokunen puuttuva patsas pitäisi vielä käydä bongaamassa ennen sen julkaisua. Tarkoitus olisi myös julkaista oma osio Emil Cedercreutzin teoksista. Niitäkin on vielä sen verran kuvaamatta, että tovi siinä julkaisussa menee. Siitä syystä tähän päivitykseen voi ynnätä yhden Cedercreutzin tunnetuimmista ja nähdyimmistä veistoksista, eli Äidinrakkauden. Kaisaniemessä, Unioninkadun ja Kaisaniemenkadun välisellä ruohoalueella vuosikymmenien ajan nököttänyt hevosta ja varsaa kuvaava patsas on hieno ja rauhoittava. Sitä on ilo katsella, kun siihen on tilaisuus. Harmi, että ohi kiitävät ihmiset eivät työ- ja muilla matkoillaan ehdi sitä ihailemaan.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Vuonna 1928 pystytettiin Unioninkadun ja silloisen Puutarhakadun kulmauksessa olevaan puistikkoon tammaa ja varsaa esittävä Äidinrakkaus-veistos. Kuvanveistäjä Emil Cedercreutz oli tarjonnut veistosta Helsingille 1927 ja kaupunginhallitus osti sen 95 000 markalla. Toteutunut veistos eroaa tarjotusta luonnoksesta. Alunperin tamma seisoi pää pystyssä mutta toteutuneessa versiossa se kääntää turpansa varsaa kohden. Veistos on pronssia. 

Hevoset olivat Cedercreutzin suosikkiaihe, ja hän halusi esittää ne todenmukaisesti ja ihaillen niin kuin Äidinrakkaudessakin. Kenraali Mannerheimin kerrotaan sanoneen Cedercreutzin kuvanveistäjälaadusta, että 'Kuka tahansa pystyy veistämään minut, mutta vain Emil Cedercreutz pystyy veistämään hevosen alleni.'"


Kävimme viime kesänä kävelyllä Kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingin Kaisaniemessä. Hienoja puita, kukkia, kasveja, vanhoja rakennuksia sekä vesialtaan keskellä seisova pronssinen lintupatsas. En heti löytänyt Helsingin taidemuseon sivuilta patsaan tietoja, joten kysyin niitä sähköpostitse. Lopulta Bertel Nilssonin veistos Kotkat löytyi myös museon sivuilta.

Helsingin taidemuseon sivut:

"Kahta kotkaa esittävää veistosta ympäröi vesiallas. Toinen kotkista näyttää juuri nielevän saalista toisen tarkkaillessa ympäristöä. Veistos on muovailtu realistisesti, mutta kotkien pöyhkeilevän itsevarma ilmeikkyys tuo teokseen myös humoristisen lisän. Karakterisoinnilla on luotu kuva julmasta saalistajasta, joka pronssiin valettuna muuttuu vaarattomaksi ja näyttää kaikessa pelottavassa mahtavuudessaankin hieman surkuhupaisalta. Veistos on alunperin sijainnut Ateneumin puistikossa, josta se on siirretty nykyiselle paikalleen vuonna 1974. Teos valmistui vuonna 1913 ja sen materiaalina on pronssi."



Kuvaa katsoessa tulee mieleen pari juttua, joista ylläolevassa tekstissäkin on osittain mainintaa. Toinen kotkista näyttää tosiaan olevan nielemässä saalista, läpi jonkinlaisen iskuhaan, sellaiselta linnun nokka näyttää. Toisen kotkan katseesta tulee mieleen Taru Sormusten Herrasta -elokuvan örkki, joka yrittää Fangornin metsässä suolistaa Merrin ja Pippinin. Tsekkaa leffa dvd:ltä tai juutuubasta, jos ei yhdennäköisyys osu heti silmään.

Tämän blogin työstäminen on kestänyt pitkään ja olemme sen tekovaiheen aikana ehtineet tosiaan käydä jo monta patsasta kuvaamassa. Yksi sellainen on Nilssonin karhuveistos, joka on Helsingin Kaivopuistossa, ravintola Kaivohuoneen lähistöllä. Siitä kuitenkin tarkemmin seuraavassa osassa.

Hannele Kylänpää on uudempia tuttavuuksia. Monen vuoden ajan hänen suihkukaivoveistoksensa Vedet tuli nähtyä Ilmalan vesitornin pihalla, mutta sen enempää siihen ei kiinnittänyt huomiota. Eräänä päivänä satuin kulkemaan siitä ohitse ja päätin ottaa kuvat talteen.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Helsingin kaupungin taidemuseo tilasi kuvanveistäjä Hannele Kylänpäältä vesiaiheisen teoksen Helsingin Veden pääkonttorin edustalle Ilmalaan. Teos julkistetiin 25.9.2006. Teoskokonaisuus esittää joutsenta, joka merenneitomaisen tytön ohjastamana ikään kuin vetää perässään kahta vesipyörää. Vettä suihkuttavat kaaret muodostavat teoksen keskelle ohuen vesiseinämän.

Teos sijoitettiin olemassaolevaan graniitilla päällystettyyn vesialtaaseen. Figuurit on valmistettu pronssista. Vesikaaret ovat ruostumatonta terästä. Veistoksesta tulee mielleyhtymä romantiikan ajan postikorttiin tai vanhaan kiiltokuvaan, jossa kaunis nuori neito ajelee joutsenen vetämässä avovaunussa ja kylvää ruusunnuppuja ympärilleen."





Kesälomareissulla viime elokuussa, kun kävimme kotkalaisessa Sapokan puistossa bongasimme sieltä erikoiset, koko puiston ympäristöön kuin vaivihkaa ripotellut eläinveistokset. Tarkemman netistä etsinnän tuloksena paljastui, että samainen Kylänpää on nuo veistänyt. Hienoja, hieman rosoisia, eläinkuvia kaikki.










Koko homman aloittaneelta Ensio Seppäseltä olen valinnut tähän päivitykseen upean Hyppäävät lohet -suihkukaivoveistoksen. Kyseinen Kemin hotelli Merihovin edustalla puistossa sijaitseva monumentti on näkemistämme Seppäsen teoksista ainoa, jossa hän kuvaa eläintä sellaisenaan. Muuten eläin on valjastettu tavallaan ihmisen apuvoimaksi, kuten sodankyläläisessä Poro ja lappalainen -patsaassa ja rovaniemeläisessä Maidolla elämän alku -teoksessa.


Essi Renvallin suihkukaivoveistos Kala ja poika on helppo sekoittaa Viktor Janssonin samankaltaisiin teoksiin, joita löytyy mm. Esplanadin puistosta. Poika ja kala, jossa pikkupoika ratsastaa hauella, on sijoitettu Mannerheimintien varrelle, Kisahallia vastapäätä. Veistos tosin viedään talveksi sisätiloihin, joten sitä ei kannata synkkinä ja pimeinä kuukausina Manskun varrelta etsiä.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Essi Renvallin Kala ja poika –veistos ja vesiallaskokonaisuus toteutettiin Mannerheimintien ja Kammionkadun (nyk. Sibeliuksenkatu) kulmaukseen 1940-luvulla. Veden suuren kulutuksen ja likaantumisen vuoksi suihkukaivo muutaman vuosikymmen kuluttua jätettiin kuivilleen ja veistos siirrettiin varastoon. 

Värimosaiikkipalasilla koristeltu vesiallas oli tyhjillään, kunnes keväällä 2004 suihkulähteen korjauksen ja vesitekniikan uudistamisen yhteydessä taloyhtiö palautti kalalla ratsastavan pojan takaisin paikoilleen. Kesäisin jälleen vesi suihkuaa hauen näköisen kalan suusta Mannerheimintien ja Sibeliuksenkadun kulmauksessa."



Yrjö Liipola tuli esiteltyä tuossa jokunen päivä sitten. Tuosta osiosta nostetaan tähän eläinaiheiseen päivitykseen Ykän ainoa eläinaiheinen patsas, eli Paimenpoika, joka sijaitsee Tampereella varsin keskeisellä paikalla, mutta jää selkeästi Hämeensillan pirkkalaisveistosten varjoon. Sen enempää tekstiä en tähän laita, kuvat pelkästään. Tarkemman infon voi lukea Liipolan omasta osiosta.

Gunnar Finne on tehnyt jokusen merkittävän patsaan aikoinaan. Niistä tunnetuin lienee Esplanadin puistossa seisova Sakari Topeliuksen muistomerkki, joka on uudelleensijoituksen aikaan asetettu jalustaan väärin päin. Hieman sivummalla, eteläisen Espan kulmilla sisäpihalla ravintolan edustalla sijaitsee suihkukaivoveistos Kalat, jossa on kaksi kalaa ja niiden suista pitäisi ilmeisesti suihkuta virkistävää vettä altaan kupeessa lepäävien kulkijoiden iloksi ja sielunravinnoksi. Eipä näkynyt vesisuihkua kuvauskerralla.

Helsingin taidemuseon sivut kertovat näin:

"Kalat-teoksen tyylitelty realismi ja hienovarainen huumori, jota ilmentää leikki eri luonnonelementtien kanssa (Kalat suihkuttavat vettä), pehmentävät Bensowin-talon tummaa ja hieman jähmeää ilmettä. Suihkukaivo on vuodelta 1949, ja se on valettu pronssiin."




Vuonna 2010 kävimme kesäisellä päiväreissulla Riihimäellä. Tarkoituksena oli tutustua tähän perinteiseen pitäjään, yrittää löytää jotain mielenkiintoisia kauppoja shoppailua varten, jokin mainio ravintola lounastamiseen sekä bongata Kalervo Kallion Lasinpuhaltaja-patsas. Kaikki edellämainitut aktiviteetit onnistuivat mainiosti, lisäksi tuli ohimennen kuvattua Kalapoika-patsas, jonka on tehnyt kuvanveistäjäsukuun kuuluva Jyrki Sailo.

Riihimäen kaupungin nettisivuilta:

"Jyrki Sailon pronssinen Kalapoika-patsas on valmistunut 1955. Kalapoika on pieni 6-7-vuotias lapsi, joka seisoo vettä suihkuttavat kalat käsissään rantakivellä. Patsas on suihkulähde, joka viedään talveksi sisätiloihin säilöön."

Kuvaushetkellä ei vesisuihkua ollut nähtävillä. Harmi, että nämä hienot suihkulähteet/suihkukaivot ovat nykyään kuivia tai niissä lilluu roskainen vesi. Koti-Myrtsissäkin on vuosikausia raitin ilona ollut suihkulähde, ei sen erityisempi muuten, mutta muistan hyvin lapsuudesta, miten siinä vesi suihkusi kesäisin. Kiva oli pyöräillä siitä ohitse ja vaikka nopeasti käväistä veden alla vilvoittelemassa. Taisi tuo aina herkistää suihkulähteen lähettyvillä olevia vanhuksia nyrkkiään heristämään, kun kakarat kävivät rauhaa häiritsemässä.

Haminan kirjaston edustalla käyskentelevät Kurjet olivat menneet aiemmilla ohiajeluilla tyystin ohi, mutta viime kesän reissulla ne huomasin. Ei muuta kuin kävelylle siihen suuntaan ja eläinveistoksia tarkemmin tutkailemaan. Signeerauksesta en saanut oikein selvää, joten piti ottaa linkki kaupungin asioista tietäviin, joilta aiemminkin on näitä tietoja irronnut. Sähköposti kertoi seuraavaa:

"Kurjet-veistos on vuodelta 1956 ja se on paljastettu Haminan Yhdyspankin konttorin avajaistilaisuudessa. Tarina ei kerro, onko pankki saanut sen lahjoituksena vai onko ostettu. Patsas on Ulf Tikkasen (1920-1969) käsialaa. Hänet tunnetaan lintukuvien tekijänä ja Wäinö Aaltosen oppilaana sekä työtoverina. Julkisia taideteoksia löytyy Helsingistä ja Pietarsaaresta."


Aika hassua, että vaikka kyselin tietoa patsaasta ja sainkin sen, ei Haminan nettisivuille ole kyseistä tekstiä tai jotain vastaavaa infopätkää lisätty.

Ulf Tikkasen toinen teos, joka pitäisi ehdottomasti käydä bongaamassa sijaitsee Helsingin Oulunkylässä, vanhusten palvelukeskuksen pihalla. Satoja kertoja on tuon keskuksen ohi tullut ajettua, mutta en ole vielä Pulut-veistosta sattunut näkemään. Asia korjaantunee vielä tämän loppuvuoden aikana, viimeistään ensi keväänä.

Matti Hauptin teos Metsäkauris eli Bambi oli osittain tiedossa, että sellainen pitäisi eteläisestä Helsingistä käydä etsimässä. Silti oli yllätys, kun Eiranrannassa kävelyreissulla päätimme etsiä Aimo Tukiaisen veistämän Juhani Ahon patsaan ja siro kauris näkyi Ensinpuiston reunalla.

Helsingin taidemuseon sivuilta:

"Metsäkauris-veistoksen lahjoitti Helsingin kaupungille johtaja Mikko Penttinen vuonna 1957. Pronssinen veistos on siro realistinen kuva valppaana seisovasta kauriista. Veistoksen korkeus on 115 cm ja jalusta on graniittia."


Yksi maamme tunnetuimmista patsaista on tietenkin Marskin patsas Helsingissä. Sen enempää tästä Aimo Tukiaisen tunnetuimmasta teoksesta en rupea tarinoimaan, koska tarkemmat tiedot voi katsoa Tukiaisen omasta osiosta. Tässä yksi kuva ratsastajapatsaasta.


Kävin pitkästä aikaa keikalla Tavastialla ja päätin ajaa mennen tullen Runeberginkatua, jotta pääsisin tutkailemaan vielä uudelleen Kauppakorkeakoulun edustalla olevaa Tukiaisen Liikevoitto-suihkukaivoveistoksen, jossa kaksi tiiraa kilpailee kalasta. Pitää käydä napsimassa tuosta tekeleestä kuvat ja ynnätä se sitten osa kakkoseen.

Erkki Kannosto on veistänyt mm. juoksijalegenda Volmari Iso-Hollon suihkukaivomuistomerkin Keravalle. Siitä tarkemmin Sporttipatsaat-osiossa. Eläinaiheiseen päivitykseen Kannosto pääsee Espoon Leppävaarassa sijaitsevan Lampaankantaja-patsaan tiimoilta. Rosoisen patsaan erikoisuus löytyy viimeisestä kuvasta.

Espoon Auroran nettisivut kertovat näin:

"Nykyinen Laurean kampus Leppävaarassa valmistui 1969–72 Espoon kauppakoulun, työväenopiston ja pääkirjaston käyttöön, suunnittelijat mm. Temppeliaukion kirkon arkkitehteina tunnetut Timo ja Tuomo Suomalainen. Kirjaston pääoven edessä on Erkki Kannoston Lampaankantaja vuodelta 1973. Kirjasto on siirtynyt Selloon ja rakennuksessa toimii nykyisin kelloseppäkoulu."



Syntyjään multialainen Pentti Papinaho teki synnyinpitäjänsä keskustaan vaikuttavan näköisen Maakotka-veistoksen. Vuodelta 1981 olevasta patsaasta ei ole sen enempää tietoa netissä, joten annetaan kuvien puhua puolestaan.




Erityisesti ns. suihkukaivoveistoksessa lämmittää silmää ja mieltä "kelopuu", jonka latvaoksalla kotka valmistautuu lentoonlähtöön.

Antti Palinin hevoset Ypäjällä, tuossa hevostelun kotimaisessa pääkaupungissa, ovat mielenkiintoinen osa suomalaista kuvanveistäntää. Palin on suunnitellut kaksi hevosta kuvaavan veistoksen, mutta toisin kuin yleensä, hepat on veistetty paljon halpaa työvoimaa sisältävässä Kiinan kansantasavallassa. Lienevät olleet halvat nuo kiviset pollet.



Richard Rautalinin sammakot Kevät-suihkukaivossa Tampereella ei varsinaisesti ole eläinaiheinen, vaan lapsiaiheinen, onhan teoksessa pääosassa neljä ringissä iloisesti tanssivaa pikkutyttöä. Silti Rautalinin hieno suihkukaivoveistos pääsee mukaan, onhan tyttöjen jalkojen juuressa vettä suihkuttamassa useampikin sammakko.


Taru Mäntysen perhoset Neitoperhossa Keravalla oli erikoinen löytö: olin viemässä autoa ilmastointihuoltoon ja päätin matkalla juna-asemalle käydä etsimässä Volle Iso-Hollon patsaan. Tiesin suurin piirtein teoksen sijainnin, mutta käännyin harhaan. Käveltyäni talon taakse, näin läheisellä kummulla patsaan, joka oli tietysti pakko käydä tutkimassa ja kuvaamassa. Tämäkään ei varsinaisesti ole eläinaiheinen, mutta kun tuli otettua patsaassa näkyvistä perhosista kuva, laitetaan tuo foto tähän mukaan. Saadaanpahan Mäntynenkin mukaan Patsaanmetsästäjä-blogiin.

Keravan nettisivut kertoivat vuonna 2008:

"Keravan päivänä 15.6. klo 18 paljastetaan vanhan kaupungintalon puistossa, ns. Hallintopuistossa, Unto ja Eeva Suomisen testamenttivaroin teetetty patsas, jonka on veistänyt kuvanveistäjä Taru Mäntynen. Patsaan nimi on "Oi neitoperho" ja se kuvaa noin 13-vuotiasta koulutyttöä, jonka hameenliepeelle on laskeutunut perhonen ja jota tyttö ihastelee."


Kävimme tässä pari päivää sitten Keravalla ja ajoimme tämän patsaspaikan ohitse. Ihan varmasti en voi sanoa, mutta vaikutti siltä, että tuo puistikko/kukkula, jolla Neitoperhokin sijaitsi, oli jyrätty talotyömaan alta pois. Tarkempaa infoa en netistä löytänyt. Toivottavasti olemme väärässä, eikä tätä kivaa ja keravalaisille perinteikästä paikkaa ole uhrattu jollekin lasiseinäiselle tornikolossille.

Eino Rautaruohon ruosteinen kurki Koskenpäässä tuli bongattua, kun paluumatkalla Saarijärveltä ajoimme tuota kautta löytääksemme Koskenpään kirkon pihalla olevan Kunnioita isääsi ja äitiäsi -patsaan, jonka on tehnyt Ensio Seppänen. Rautaruoho on tehnyt taideteoksensa jätemetallia hyväksi käyttäen.



Siinäpä ne tällä kertaa. Pitkä oli tämän päivityksen tekoaika ja pitkä oli myös aikaväli kuvien ottamisessakin. Pakko yrittää saada seuraavat päivitykset nopeammin valmiiksi ja vähemmillä kuvilla. Muuten menee ihan mahdottomaksi tämä työstäminen.

1 kommentti:

  1. Mahtavia patsaita ja hyviä juttuja! Ihanasti kuvia ja eri tyyppien teoksia. Lisää odotellessa. ;)

    Eläimet ovat yksi lempiaiheeni patsaista. Pieni rosoisuus tekee eläimistä mielenkiintoisia kuten mm. noissa Sapokan patsaissa. Lempparini taitaa kuitenkin olla äitiheppa ja varsa.

    VastaaPoista