lauantai 14. heinäkuuta 2018

Top o' the world Ma! - Kesälomareissu 2018 päivä 6

Lauantai 9. kesäkuuta, Ahvenanmaan kansallispäivä. Juhlistimme sitä Hammarby Allén varrella. Hyvin nukuttiin, jopa 7.13:een. Tällä kertaa emme menneet hotelliaamiaiselle vaan söimme ne eväät mitä oli iltapalasta jäänyt jäljelle. Aloimme tehdä lähtöä Globenille, mutta ensin menin viemään kortit postilaatikkoon. Samalla kävelin Alléa pitkin kohti Lumaparkenia. Yhdeltä välikadulta bongasin patsaan nimeltä Pomona, siitä lisää tuonnempana.

Patsaanmetsästäjä Jr. poseeraa kuin patsas.

Tvärbanan 22 vei meidät Globenin raitiotiepysäkille. Se on aivan tunnelbana-aseman vieressä ja tyyliltään samanlainen. Tvärbanan taitaakin olla vain tuolta Hammarby-Sickla-osuudeltaan raitsikkamainen ja muuten lähempänä lähijunaa tai metroa.

Yhtään eivät polvet tutisseet tässä vaiheessa.

Ilmoittauduimme SkyView'n henkilökunnalle ja jäimme odottelemaan pääsyä kuulaan. Hetkisen kuluttua meidät ohjattiin viereiseen huoneeseen, jossa oli minileffateatteri. Siinä meille näytettiin Globenin alueen mainos- eli hehkutusvideo. "Kyllä on upea mesta meillä, katsokaa ny!", tuntui video sanovan. Ja niinhän se itse asiassa onkin, jos kaikki hienot keikat ja tapahtumat pistää yhteen nippuun.

Videon jälkeen ovi avautui ja me "astronautit" astuimme julkisivua ylös kiipeävään "rakettiimme". Aluksi nousu jännitti, kärsin valikoivasta korkean paikan kammosta, enkä olisi edes välttämättä halunnut osallistua tähän juttuun. Mutta kun oli myös meidän yhdeksäs hääpäivä, ajattelin että mikäpäs siinä sitten, mennään vaan.

Mitäköhän näistä löydän kun pääsemme huipulle?

Ylöspäin mennessä oli parempi istua keskipenkillä.

Huipulla olo helpotti ja nautiskelimme hienoista maisemista. Mukana oli yksi työntekijä, hän otti lähinnä itsestään selfieitä, varmaankin SkyView'n instagramiin. Otti myös meistä pari kuvaa. Meidän perheen lisäksi oli vielä yksi saksalainen pariskunta. Kuulaa ei ilmeisesti pakata kovinkaan täyteen, koska alas maanpinnalle jäi odottelemaan pari kundia, jotka olisivat kyllä mahtuneet mukaan. Toisaalta oli hyvä etteivät olleet mukana, nyt oli tilaa pyöriä ja katsella joka puolelle eikä tarvinnut miettiä häiritsevätkö innoissaan pyörivät lapset enempää kuin kahta ulkopuolista.

Näkyykö tunnelbana?

A <3 E 9v. 9.6.

Globenin huipulta näkyi pitkälle Tukholman ympäristöön. Moni tulee varmasti katsomaan keskusta-alueen maamerkkejä, mutta ne tuntuivat häviävän kattokavalkadin joukkoon. Itselle oli hauskaa nähdä, mitä keskustan ulkopuolella on. Ainakin siellä oli paljon metsää. Sitten kuula nytkähtikin jo liikkeelle.


Maan pinnalle palauttamisen jälkeen kävelimme takaisin Tvärbanan asemalle. Ajoimme hotellin ohi, kahden pysäkin matkan verran pidemmälle, aivan Sicklaan vievän sillan lähelle. Kiskalta haimme jäätelöt ja vähän lisää futiskortteja. Olenko jo maininnut, miten monta pakettia niitä tulikaan tältä reissulta ostettua? Vastaus: paljon!



Kioskin takaa lähtevältä talojen välissä kulkevalta kadulta löytyi yllättäen hauska paikka, jossa oli kuusitoista vesiruukkua, jotka suihkuttivat vettä ilmaan tiettyjen kaavojen ja aikojen mukaan. Tämä teos on Thomas Nordströmin suunnittelema Fält vuodelta 2003. Lapset olivat litimärkiä eivätkä meinanneet millään lähteä jatkamaan matkaa eteenpäin.


Sickla Kanalin rannoilla ja promenadeilla kuivattelimme vaatteita ja ihailimme mm. vesilintuja ja kaislikkoa. Tämä Södermalmin etelärannikko ja Hammarby Sjöstadin alue on todella viehättävä paikka. Ja tuo kaislikko luo mukavan suojan vesilinnuille - ja lehtijutun mukaan myös majaville, koska sellainen oli nähty Sicklan puolella kipittävän aamun pikkutunneilla pitkin katuja, juuri tuolta kaislikon suunnalta.


Kävelimme vanhaa satamarantaa aina Heliosgatanin varrella olevalle Pomonalle asti. Pomona on Peter Linden veistos vuodelta 2009. Lisätietoa ja kuvia muista Peter Linden töistä löytyy täältä på svenska.






Heliosgatanin ja Hammarby Allén risteyksessä on pizzeria nimeltää Oh Mamma Mia. Menimme sinne lounaalle. Kiva pitsapaikka. Minä ja lapset otimme pitsat (meikälle kana-banaani-pähkinä-lätty) ja vaimo otti spagetti bolognesen. Kaikki olivat tyytyväisiä ateriaansa. Ruokailun aikana huomasimme, että lasten vaatteet olivat jääneet jonnekin matkan varrelle kuivumaan.

Ei muuta kuin lähes samaa reittiä takaisin. Muu kolmikko lähti jo hotellille ja minä kävelin pitsalaatikon kanssa Sjöstadin katuja. Vaatteet löytyivät Sickla Kaj'lta, Sicklauddsbron-sillan kaiteelta. Kaikki hyvin, joten lähdin hotellille. Huomasin, että tuoltahan tulee 22-raitsikka. Kirmasin pysäkille ja hyppäsin kyytiin. Hieman nopeutti matkantekoa. Tähän väliin voikin kehua Tukholman joukkoliikenteen 72 tunnin lippuja, jotka sai kätevästi ostettua laivan infosta. Eivät olleet kalliit ja niillä reissasi ilman huolen häivää.

Pitkä pätkä tekstiä jo puolesta päivästä. Mutta ei reissut tähän loppuneet. Siitä lisää seuraavassa jaksossa.

torstai 12. heinäkuuta 2018

Kesälomareissu 2018 päivä 5 - Peppiä ja Globenia ihmettelemässä

Perjantaina 8. kesäkuuta oli reissun ensimmäinen varsinainen päivä Tukholmassa. Hyvin nukuttiin sitä edeltävä yö Motel L -designhotellissa. Kyseisen majoitusliikkeen sijainti on mitä oivallisin: se sijaitsee juuri Södermalmin eteläpuolella olevan esplanadin varrella, hotellin edessä on raitiovaunupysäkki, josta pääsee mm. Gullmarsplanin tunnelbana-asemalle parissa minuutissa ja hotelli on myös paljon rauhallisemmalla paikalla kuin esimerkiksi Medborgarplatsenin reunalla oleva ison ketjun hotelli.


Aamuherätyksen jälkeen päätimme mennä alakertaan hotelliaamiaiselle. Tarjolla olikin hyvä kattaus ja huomasimme, että kaikki rasvainen kuten nakit, pekoni ja munakokkelit loistivat poissaolollaan. Terveellinen ja raikas aamun aloittava ateria oli huomattavasti houkuttelevampi vaihtoehto. Ainoa haittapuoli oli se, että tuli liian kiire syödä. Meidän oli pakko lähteä nopeasti liikkeelle, jotta ehtisimme klo 9.20 lähtevän M/S Emelien kyytiin.

Kävelimme lauttarantaan tällä kertaa hotellin edestä kulkevaa Hammarby Allé -esplanadia pitkin. Sen päässä olevassa mutkassa on Lumaparken-niminen puisto, jossa näytti olevan myös päiväkotitoimintaa. Puiston nurmikot olivat aivan keltaiselle karrelle paahtuneita.


Ehdimme paattiin hyvin, selvitimme ennakkoon ostettujen lippujen tilannetta ja siirryimme ihailemaan maisemia. Nehän ovatkin erinomaisen hienot matkalla Djurgårdeniin. Tuli otettua jokunen "postikorttikuva" siitä laivan kannelta. Matkasuunnitelmiin tuli pienoinen muutos, kun Emelien laituri Djurgårdenissa oli vaihdettu pohjoisemmaksi, aivan Vasa-museon eteen. Oli tarkoitus kävellä etelässä, Gröna Lundin kupeessa olevalta laiturilta kohti Vasaa, mutta nyt jäivät kaikki ne sen alueen kapeat kadut ja vanhat talot odottamaan ensi kertaa.


Vasa-museon edustalta bongasimme päivän ensimmäisen patsaan. Naamataulusta tuli mieleen Pääsiäissaaren patsaat. Muutamien tiedusteluviestien jälkeen selvisi tekijä ja teoksen nimi. Kyseessä on islantilaisen Sigurdur Gudmundssonin (s. 1942) veistos Sjaan. Se tarkoittaa kuulemma Jahve är nådig eli jumala on armollinen.




Museossa sisällä aulassa on Vasa-laivan noston ideoineen Anders Franzénin muotokuvamedaljonki. Vuosiluvusta ei ole tietoa, mutta medaljongin on muotoillut Gunvor Svensson Lundkvist.


>> Täältä lisätietoa Anders Franzénista på svenska.

Aulassa on myös Carl Millesin veistämä patsas Gustaf II Adolf i bön eli kuningas Kustaa II Aadolf rukoukseen polvistuneena. Se on vuodelta 1929.



Vasamuseet oli huikea paikka! Paljon kaikenlaista nähtävää ja tutkittavaa. Pikkasen enemmän oli myös porukkaa, kuin esimerkiksi Tampereella museoissa. Lapset tykkäsivät eniten "märssykorista", johon pääsi leikkimään. Eivät olisi lähteneet millään eteenpäin seuraavia juttuja katsomaan.


Vasamuseon jälkeen vietimme hetken siinä edustalla nurmikentällä postikortteja kirjoittaen ja museokaupasta ostetuilla pikkukiikareilla ötököitä tutkien. Sitten menimme puistokentän toiselle puolelle Junibackeniin.

Astrid Lindgrenin lastenkirjoihin perustuva lasten ja koko perheen leikkitalo on lasten mieleen. Junibackenin edustalla on Hertha Hillfonin veistämä Astrid Lindgrenin patsas, jossa satutäti istuu tuolilla kirja sylissään. Hillfon veisti vuonna 1996 kaikkiaan kolme Lindgrenin muistomerkkiä, tämän lisäksi on kaksi patsasta Solnassa, toinen Filmstadenissa Råsundassa ja toinen Solnassa Astrid Lindgrens barnsjukhusetin luona. Kaikissa niissä on sama tyyli: Astrid Lindgren, lintu ja kirja.




Junibackenista lähdimme takaisin Vasamuseon suuntaan, menimme sen ohi ja näimme matkalla museoiden paikalla ennen olleen sotasataman ja -telakan pronssisen muistolaatan Galärvarvet år 1942. Sen on tehnyt Herman Bergmanin taidevalimo. Bergman oli Astri Bergman Tauben isä. Kuvanveistäjä Astri Taube puolestaan oli naimisissa Evert Tauben kanssa.


Löysimme tiemme Galärvarvskyrkogårdiin, hautausmaalle, jossa oli paljon merimiesten hautoja. Tässä on muistomerkki, joka on omistettu ilmeisesti merimiehille.




Sitten on Svenska Flottans Kårer -muistomerkki, eli Ruotsin laivastojoukoille omistettu muistomerkki.


Herman Bergmanin valimo on ilmeisesti tehnyt tämän kuninkaallisen laivaston kommodori, kreivi Adolf Eugen von Rosenin ja hänen vaimonsa Euphrosynen haudalla olevat muotokuvat.




Hautausmaan laidalla on Estonian haaksirikon muistomerkki, jonka on tehnyt Mirosław Bałka. Muistomerkki paljastettiin haaksirikon kolmivuotismuistopäivänä 28. syyskuuta 1997.


John ja Maja Olowin hautareliefi oli vuorossa seuraavaksi. John Olow oli lääkäri, joka toimi ylilääkärinä Akademiska sjukhusetissa, professorina Karolinska institutetissa ja ylilääkärinä ja johtajana Allmänna barnbördshusetissa.



Hårsfjärden-onnettomuuden vuonna 1941 muistomerkki on graniittinen risti, jossa on kullattu reliefi.



Bertil Berggren-Askenströmin suihkukaivoveistos Livsträdet vuodelta 1917 sijaitsee hautausmaan muistolehdossa. Harmi, ettei tässäkään ollut vettä altaassa. Se antaisi ihan eri elinvoimaa "elämänpuulle".




Poistuimme kalmistosta ja siirryimme seuraavan patsaan luokse. Pienellä kummulla hautausmaan ja Djurgårdsvägenin välissä on Orfeus, (Johan) Teodor Lundbergin vuonna 1905 veistämä patsas.





Tässä vaiheessa muu perhe jäi lepäämään viltille ja minä lähdin nappaamaan kuvat parista Djurgårdsvägenin toisella puolella olevasta veistoksesta. Ensin vuorossa oli Ratsastajapatsas, Biologiska museetin edustalla. Siinä Kaarle XV istuu ratsunsa selässä Charles Fribergin kuvaamana, vuodelta 1909.




Biologiskan vieressä on Hazeliusporten, josta pääsee Skanseniin sisälle. Portti on nimetty Arthur Hazeliuksen, Skansenin perustajan mukaan. Portilta lähtee Bergbanan, junarata, joka vie kävijät ylös. Hazeliuksen muistomerkki on portin keskellä. Sen on veistänyt Johan Axel Wetterlund ja on vuodelta 1907.

Wikipediasta:

"Artur Immanuel Hazelius (30.11.1833 Tukholma – 27.5.1901) oli ruotsalainen kielentutkija ja etnografiasta kiinnostunut keräilijä, joka perusti Tukholmaan kaksi merkittävää museota, Ruotsin ja Pohjoismaiden kulttuurihistoriaa esittelevän Nordiska museetin sekä entisajan asumista esittelevän Skansenin, maailman ensimmäisen ulkoilmamuseon."





Palasin Orfeuksen luo, purimme leirin ja lähdimme kohti Nordiska museetia. Hienon hieno rakennus, sisälläkin varmasti vaikka mitä mielenkiintoista. Tällä kertaa emme museoon menneet, keskityimme museon edustalla seisovaan ratsastajapatsaaseen ja jäätelökioskiin.

Karl X Gustavin ratsastajapatsaan on veistänyt Gustaf Malmquist. Patsas paljastettiin Ruotsin lipun päivänä 6. kesäkuuta 1917. Täällä lisätietoa patsaasta på svenska!



Ostimme museon edustalta kioskista erinomaisen herkulliset jäätelöt. Pari valkosuklaavadelmaa, yksi mustikka ja yksi daim. Nam. Hyviä olivat. Kävelimme jätskejä syöden Djurgårdsbrunnsvikenin rantaan.


Rannalta länteen päin on Kaptensudden-niemeke. Siihen on sijoitettu Carl Eldhin vuonna 1916 veistämä näköispatsas poliitikko-runoilija Gunnar Wennerbergistä, silloin kun hän oli nuori mies. Tai siis patsas on alun perin vuotta aiemmin tehty ja sen ensivalos on Yhdysvalloissa Minneapolisissa.



Johan Adolf Hawermanin Blå porten vuodelta 1849 on sekin näyttävä ilmestys ja on kulkuväylä Lusthusportens parkiin ja Lejonslätteniin. Aikoinaan tuolla puistossa eleli sekä leijonia että karhuja, kuninkaallisten ja ylimystön iloksi.


Ylitimme Djurgårdsbron-sillan. Huomasin linnun ajoradalla, mutta en voinut pelastaa sitä koska autoliikennettä oli liikaa sillä hetkellä. Sillalla on neljä patsasta: Tor, Heimdal, Frigga ja Freja. Ne ovat sinkistä tehdyt ja ne ovat Rolf Adlersparren käsialaa vuodelta noin 1897. Sirompia ja terävämpiä kuin kotoiset Pirkkalaisveistokset nämä ovat.







Sillalta oli hyvät näkymät ympäriinsä. Lännessä näkyi keskusta, idässä Nobelsparken ja Djurgårdenin salmi. Pohjoisessa Strandvägenin hienot talot. Kävelimme tuolle kadulle ja jäimme odottamaan raitiovaunua. Ensimmäisenä tuli tavallinen raitsikka emmekä siis päässeet museolinjan kyytiin. Raitsikka oli ihan täynnä, mutta mahduimme käytävälle mukaan.

Ikkunasta ihmettelin Nybroplanilla olevan Dramatenin edustalla olevia kultaisia patsaita. Ajoimme Kungsträdgårdenin pohjoispuolella Hamngatanilla olevalle päätepysäkille. Siitä oli tarkoitus mennä Kungsanin tunnelbana-asemalle. Ensin kuitenkin ihmettelimme NK-tavaratalon julkisivua ja puistossa olevaa ihmisjoukkoa. Ilmeisesti siellä oli jotkut ruokamessut ja paikka oli ihan täynnä kojuja.

Kungsträdgårdsgatanin ja Hamngatanin risteyksessä on Åtvidabergshuset, jonka seinään Ivar Johansson teki vaaleagraniittisen reliefin Allegori för de fyra elementer, vuosiluku on ilmeisesti 1945.


Kungsanin keskellä on parikin näyttävää taideteosta. Ensimmäisenä niistä bongasimme ihmismassan keskeltä Karl XIII:n muhkean näköispatsaan. Kuvanveistäjänä toimi Erik Gustaf Göthe ja vuosiluvuksi on ilmoitettu 1821.




Hieman etelämpänä on Molinin suihkukaivo eli Molins fontän, yksinkertaisesti nimetty tekijänsä kuvanveistäjä Johan Peter Molinin mukaan. Tämä teos on vuodelta 1873.


On kyllä sääli, että noinkin hieno suihkulähde oli tällä kertaa näiden ruokahässäköiden takia haudattu tuonne väliin. Tuolla Kungsanilla on varmaankin aika lailla näitä tapahtumia, joten nuo patsaat ovat jatkuvasti piilotettuina.

Pähkäilimme edelleen, missä lienee Kungsträdgårdenin T-bana. Kartasta katsomalla löytyi, mutta myös täällä oli sekava meininki, joten emme oikein tajunneet katuja eikä T-merkkiä näkynyt. Jakobs kyrkan edustalta löytyi oopperatähti Jussi Björlingin rintakuva. Näköismuistomerkin veisti Pieter de Monchy vuonna 1994.



Edelleen tunnelbanaa etsiessämme kävelimme oopperatalon sivuitse Gustav Adolfin torin nurkalle, jossa bongasin heti herran patsaan. Meillä ei kuitenkaan ollut aikaa mennä sitä tutkimaan ja kuvaamaan, joten jäi ensi reissua odottamaan.

Lopulta löysimme aseman ja lähdimme etsimään laituria, josta pääsisimme nousemaan junaan. Kaikki rullaportaat olivat remontissa ja muutenkin hämärässä ja kolkossa paikassa löytäminen ei ollut helppoa. Kun sitten pääsimme junan kyytiin, matkustimme sillä yhden pysäkinvälin T-Centraleniin. Siellä oli edessä uusi etsintä. Tällä kertaa se meni kuitenkin nopeasti ja helposti.

Nousimme junaan 19 ja lähdimme kohti Globenia, jonne olimme ostaneet liput SkyView-näköalareissua varten. Matka ei kestänyt kauaa, kuten ei ilmeisesti mikään matka Tukholmassa. Kävelimme kohti jättimäistä golfpalloa, joka on ikuisesti iskostunut suomalaisen urheilufanin mieleen. Viimeksi kävin täällä muistaakseni vuonna 2006 kaverien kanssa.


SkyView'n toimistossa meille ilmoitettiin, ettei enää pääse pallon mukana Globenin katolle. Ei vaikka aikaa tuntui olevan riittävästi. Meille varattiin seuraavaksi päiväksi aika aamupäivälle ja toivotettiin tervetulleeksi. Ei auttanut muu kuin mennä läheisen kauppakeskuksen Mäkkäriin syömään. Ilokseni huomasin, että täällä oli mahdollista saada syödäkseen legendaarinen kalahampurilainen Filet-O-Fish. Vuodet eivät olleet muuttaneet sitä, että hampparin kalapihvi on aina tulikuuma eikä sitä voi syödä pitkään aikaan.


Globenin alueella oli todella kova tuuli. Pystyimme kuitenkin syömään terassilla. Ruokailun jälkeen päätimme kävellä hotelliin, vaikka läheltä olisi päässyt raitiovaunulla. Hammarbybacken ja muut paikat olivat mielenkiintoisen tuntuisia. Matkan varrelta löytyi paljon pieniä paperisia Ruotsin lippuja sekä nuo ylläolevassa kuvassa näkyvät ilmapallot. Hotellin kulmilla kävimme ensin kaupasta hakemassa iltapalatarvikkeet ja siinä oli sen päivän hommat. Seuraavana päivänä tiedossa oli uudet reissut ja patsaat. Niistä lisää seuraavassa päivityksessä.